Musavideoita

Ihan pakko laittaa tähän pari hauskaa musiikkivideota!

http://www.contactmusic.com/videos.nsf/stream/brad-paisley-online

http://www.contactmusic.com/videos.nsf/stream/brad-paisley-celebrity

Koittakaa kestää ;)

American saturday night!

Phoenixin torstai (otsikosta huolimatta tänään on torstai) illan ruuhka yllätti ja taas kerran saatiin jännitystä elämään, mutta ehdittiin kuitenkin hyvissä ajoin ensimmäisten joukossa paikalle. Paljon oli porukkaa jäänyt ilman lippuja, koska tienvarrella oli ihmisiä pahvikylttien kanssa lippuja vailla. Meikä vaan heilutteli lippuja auton ikkunassa. Kiusa se on pienikin kiusa ;)

Mulla ei ollut kamera mukana konsertissa ollenkaan. Sieltä ei siis löydy kuvia, mutta youtube auttaa...
http://www.youtube.com/watch?v=RQIAcF-2h54
http://www.youtube.com/watch?v=jU4O3WW_2b4

Nämä on molemmat juuri siitä konsertista, jossa me oltiin. Toinen näyttää olevan kuvattu jostain ihan meidän läheltä. Yhtä hyvin voisi olla itse kuvattu.

http://www.youtube.com/watch?v=GABxVqcZF9k&NR=1

Konsertin jälkeen roskaruokaa BurgerKingin drive-thru (drive-in) kaistalta, kun sisätiloihin ei enää päässyt.

Hellettä, palmuja ja joulukuusia

Aamulla käytiin hotelli aamiaiselle, joka sisälsi paljon kaikkea makeaa ja rasvaista. Tarjolla oli kahvia, teetä, kaakaota, mehuja, donitseja, pullaa, keksejä, muroja, paahtoleipää marmeladilla tai maapähkinävoilla, vohveleita (itse sai paistaa), nakkeja ja lihapullia. Ja rasvatonta jugurttia!? Mitä se enää auttaa, jos kaikki muu tarjottava on mitä on? :o

Aamiasta sulateltiin hotellin uima/pore-altaalla auringon paisteessa, palmujen katveessa. Altaalla ei ollut muita, vain siivooja kävi kurkkaamassa.

Kamppeet autoon ja Phoenixin menoa ihmettelemään... Kaupoissa on jo täysi joulun odotus käynnissä lokakuun 1. päivä. Oli joulukuuset tekolumineen ja koristeineen joululaulujakin kuului joissakin kaupoissa. Tuntuu oudolta kun ulkona kasvaa palmuja ja kaktuksia ja on 30 asteen helle, ja kaupan ovien sisäpuolella on joulu.

Käveltiin jossain hiekkaerämaan laidalla ja ihmeteltiin, että mitähän pieniä kuoppia/reikiä nuokin oikein on? Eikös ne skorpionit tee jotain reikiä maahan? No... hetkenpäästä tultiin sen alueen laitaan ja nähtiin seuraava kyltti:

Etelään...

Ei sitten tullut sitä lumimyskyä onneksemme ja koska lähdimme kohti etelää, niin ei ihan heti ole tulossakaan.

Tuulee kovaa...käveltiin rotkon reunalla ja vähän kyllä hirvitti. Tuulen puuska olisi hetkessä voinut työntää reunalta pohjalle. Oli myös vaikea päästä rinnettä takaisin ylös vastatuuleen. En sitten millään saanut kuvaan sitä todellista syvyyttä. Näyttää tosi lattealta, mutta ei todellakaan ollut sitä. Täytyis varmaan koittaa muokata kuvaa.


Tässä vähän mittakaavaa. Meidän auto näyttää aika pieneltä tuon kaiken (= ei minkään) keskellä.



Ja sitten vielä auringonlasku...



Oikeastaan me oltiin vähän eksyksissä tänään, mutta mitäs siitä. Tai no, ei tiedetty tarkalleen missä ollaan ja minne ollaan menossa. Kuljettiin pienempiä teitä pitkin, kun ei ollut kiire ja sillä tavalla näkee ja kokee enemmän. Gepsi ei tiennyt myöskään minne oli menossa, olisi pitänyt kääntyä jollekin kapealle hiekkatielle, jätettiin se väliin tällä kertaa ja komenteleva gps kokonaan.

Phoenixissa vasta päästettiin gepsin naisääni taas töihin, kun piti löytää lippukauppa, jonka osoitteen kaivoin netistä etukäteen Zionissa ollessa. Saatiin varmaan viimeiset 2 lippua huomisillan konserttiin!!! :) Sen jälkeen ruokakauppaan ja etsimään yöpaikkaa.

Zion mountains ja autiokaupunki

Edellispäivän sekoilun ansiosta meillä oli nyt melkein kokonainen päivä enemmän aikaa täällä Zionissa. Täällä viihtyisi pidempäänkin.

Puiston läpi kulkeva Hwy ei se ihan vastaa yleistä käsitystä valtatiestä ;) Tosi mukava ajella. Kapea ja mutkainen tie, pientareita ei oikeastaan ole ja kaiteita (tai kivenmurikoita) vain harvassa paikassa, melkopaljon liikennettä. Tiellä on myös kapea tunneli, jossa ei ole valoja. Kaistat kapeat ja olemattomat pientareet. Isompi auto (esim. matkailuauto tai bussi) aiheuttaa tunnelin sulkemisen vastaantulevien osalta. Kaikesta huolimatta tämä tie on auki ympärivuoden. Allaolevassa kuvassa tie on vielä kohtuullisen leveä. Meidät on pysäytetty vastaantulevan bussin takia.


Tulopäivänä käytiin shoppailemassa pikkukaupungissa nimeltä Cedar city ja sieltä takaisin mökille ja syömään paikalliseen ravintolaan buffalo-pihviä. Oli kyllä niin iso annos, että oli pakko antaa periksi ja jättää loput syömättä, vaikka oli tosi hyvää.

Toisena päivänä käytiin naapuri"kylässä" (Springdale) ihmettelemässä paikalista menoa. Näytti, että lähes kaikki asukkaat saavat elantonsa turisteilta. Paljon hotelleja/motelleja ja muita palveluita siihen nähden että kyseessä on todella little town. Asukkaita on vähän alle 500 ja jos mukaan lasketaan läheisen Rockvillen asukkaat niin luku kasvaa vajaaseen 750 henkilöön.

Rockvillen lähellä on myös autiokaupunki, jota käytiin ihmettelemässä. Tavallaan vähän pettymys, että rakennukset oli entisöity todella hyvin. Ei oikein tullut sellaista autiokaupunki fiilistä. Autiokaupungin entisten asukkaiden jälkeläiset ovat perustaneet yhdistyksen, jonka tarkoituksena on rakennusten kunnostaminen ja kaupungin historian selvittäminen ja elävöittäminen yms. Erään asukkaan jälkeläinen on myös alkanut laiduntaa karjaansa jälleen kaupungin alueella, vaikka hänen tilansa sijaitseekin läheisessä kaupungissa.

Allaolevassa kuvassa oleva vihreä läntti on vaatinut ihan älyttömästi kastelua, että näyttää tuolta.



Kaikkia rakennuksia ei myöskään päässyt näkemään, koska kyltit kielsivät menemästä yksityisalueelle. Jenkeissä ei kannata välttämättä uhmata tuollaisia kylttejä, koska lain mukaan on lupa puolustaa omaisuuttaan vaikka aseella.

Gaftonin hautausmaalla seistessä tulee ajatelleeksi, että miten kova työ on ollut kaivaa nuo haudat kivikovaan hiekkamaahan pelkästään lapiota käyttäen.



Graftonissa koettiin myös "hiekkamyrsky". Oli kyllä aika lievä ja lyhyt aikainen sellainen, mutta ei mitenkään mukava.


Lisko paistatteli päivää hylätyn rakennuksen seinällä.



Tässä vielä muutama buffalo... Hauskan näköisiä ja lisäksi hyvänmakuisia ;)


Huomis aamuksi on luvattu lumimyräkkää tänne. Jep! Uskokaa pois...ollaan lumirajan yläpuolella (6,000 jalkaa tai 1828 metriä merenpinnan yläpuolella) , vaikka ei se siltä näytä. Täällä on ollut tosi lämmintä, mutta tuulista päivällä. Illat ja yöt on olleet viileitä mutta tyyniä ja kirkkaita. Nyt kyllä tuuli puhaltaa kovaa ja on pilvistä, niin ettei iltanuotiolla ollessa nähnyt tähtitaivasta. Vain kuu pilkisti välillä jostain pilven raosta. Saa nähdä miten meidän käy. Huomenna pitäisi lähteä eteenpäin ja meidän vuokra-autossa on surkeassa kunnossa olevat kesärenkaat alla.

Mountain pass (Rocky Mountains) ja hirvittävästi maileja

Lähdettiin aamuhämärissä jo liikkeelle kohti Zion Mountainia. Oikeastaan meillä ei olisi ollut mikään kiire, mutta kaveri vähän sekoili päivämäärissä enkä minäkään ollut ihan varma joten en mennyt väittämään vastaan. Aikaero ja pieni väsymys taisi tehdä tempun. Harmittavaa, että yellowstone jäi näkemättä tällä kertaa sekoilun takia. Salt Lake Cityssä oltiin joskus ilta kymmeneltä ja Zionissa aamulla. Ei kovin järkevää! Puoli vuorokautta pelkkää ajoa, olkoonkin, että kuskeja on kaksi.

Luottokortit (yhteensä 3kpl) ei edelleenkään toimi polttoaine mittareissa. Pitää aina käydä sisällä maksamassa ja toivoa, että on joku huoltis auki silloin, kun tarvitsee. Jostain kuulin/luin, että käyttävät tunnuslukuna Zip code:a ja sitäkin (ensimmäisen majapaikan osoitteesta) kokeiltiin, mutta ei toiminut. Vika on jossain muualla, kun joku "maatti" ilmoitti, että ei saa yhteyttä tietokantaan tms.

Spokane

Tutustuttiin aivan ihaniin ihmisiin Spokanessa! Erikoista porukkaa kylläkin. :) Harrastavat "sotaleikkejä" koko perhe ja ystävät myös. "I kill You" ja "Hope You're dead" kuultiin illan aikana keskustelun lomassa useampaan kertaan. ;)

Kyse on siis Amerikan sisällissodan (1861 - 1865) uudelleen elämisestä tai siis... Englannin kielessä sanotaan living history ... eli elävää historiaa, historian elävöittämistä.

Uskallettiin jopa yöpyä heidän luonaan "I kill You" huudahduksista huolimatta ;)